Kärripoika: Niin, mutta kun se on sinun nimipäiväsi, niin…
Rózsa: Jos olet valmis, niin katso, että tuolit ja pöydät ovat paikoillaan vierashuoneessa.
Kärripoika: Heti paikalla, Rózsaseni.
Rózsa: Ja katso myöskin, että sinulla on ylläsi toiset liivit ja puhdas paita, kun vieraat tulevat.
Kärripoika: Tietysti, tietysti, Rózsaseni, kuinkas muuten! Puen itseni parhaisiin pyhävaatteisiin… sillä onhan tänään pyhäpäivä… minun suurin pyhäpäiväni.
(Menee taloon.)
Rózsa: (Yksin.) Vaan ei minun. Ei tunnu juhla juhlalle, eikä ilo ilolle maistu, kun poissa on hän, joka sydäntä lämmittäisi ja mielen keveäksi saisi. Kaksi viikkoa on kohta kulunut siitä kuin hän läksi. Missä mahtaneekaan arolla kuleksia ja pakoteillä harhailla, poika rukka. Tokko edes ajatustakaan on koko aikana Rózsa paralle suonut! Sitä en usko. Ja kuitenkin minun sydämeni ja ajatukseni ovat alati olleet hänen luonansa.
LAULU N:o 12.
(Laulun jälkeen tulee isäntäpaimen perältä, vasemmalta.)
Isäntäpaimen: Hyvää iltapäivää, tyttöseni.