Rózsa: Kas, Marfa, hyvää huomenta.
Marfa: Hortobágyin korea kultalintuko se täällä aamuauringossa niin iloisesti visertelee?
Rózsa: Niin, laulan aina, kun olen hyvällä päällä. Laulaessa kuluu aika paremmin, sujuu työkin nopeammin… Mitä Marfalle kuuluu?
Marfa: Ka, mitäpä sitä minulle, mustalaiselle, erikoisempia kuuluisi! Vanha rauha ja entinen elämä vaan. Korkeita herroja tuolla pustalla ohitseni ajoi, iloisella mielellä olivat ja lantin Marfallekin viskasivat. Äveriäitä kai olivat, mistä lie sitten tulleetkin?
Rózsa: He tulivat kaupungista tänne karjaa ostamaan.
Marfa: Ja minne mahtoivat matkata?
Rózsa: Mátan karjamajalle läksivät nautoja valitsemaan.
Marfa: Vai niin, vai niin, vai sinne läksivät.
Rózsa: Sinne.
Marfa: Niin, tuota, olipa hyvä, että tapasin sinut kotosalla. Olisi tuota hiukan asianpuoleista… (Katselee ympärillensä)… sellaista kahdenkeskeistä…