Rózsa: Hyvänen aika, ruusun!
Sándor: Siis hänkin!
Rózsa: Niin… ja kaikki muutkin herrat!… Ei, mutta, kas, siellähän tulee isä ja kylän väkeä.
LAULU N:o 7.
Krouvari: (Tulee perältä, oikealta, tyytyväisyydestä säteilevänä, kädessään mehiläislaatikko; hänen perässään tulee joukko kylän poikia ja tyttöjä.)
(Kyläläisille) Vihdoinkin, vihdoinkin onnistuimme saamaan sen veitikan kiinni. Ohhoh jaa! Mutta olipa siinä touhua ja puuhaakin yhdeksi kerraksi. Tässä se nyt on… tässä laatikossa koreasti kiikissä siivekkäiden "kuningatar", ja minulla on taas yksi uuden pesän, uuden yhteiskunnan alku lisää. Yksin en olisi junkkaria tavoittanut, mutta nämä kelpo tyttöset ja poikaset tulivat avukseni, kapusivat puuhun ja koppasivat otuksen koreasti kiinni… Rózsa, olutta pöytään, nyt pitää juhlittaman!
(Asettaa laatikon pöydälle.)
Rózsa: (Rientää sisälle taloon.)
Krouvari: Kas, Sándor poikaseni! Terveeksi sinulle! Satuitpa tulemaan otolliseen aikaan.
Sándor: Päivää, isäntä.