Krouvari: No, niinkuin tahdot, tyttöseni. (Ottaa laatikon kainaloonsa.) Minä, minä otan "kuningattareni" ja… (Haukottelee)… hohojaa! .. katoan kauniisti kamariini. Hyvää huomenta, tyttöseni.
(Menee oikealle.)
Rózsa: Hyvää huomenta. (Yksin; itsekseen.) Hän ei kuullut minua… vaan ratsasti karjamajalle… jonne Ferenc oli juuri lähtenyt!… Hän uhkasi lyödä pääkallon mäsäksi!… Hyvä Jumala! Aavistan jotakin. Kunpa nyt ei vaan tapahtuisi mitään! Hän oli niin synkkämielinen ja kummallinen. Ja minä kun luulin, että mustalaiseukon juoma oli jo lääkinnyt hänet. Voi, miksi minä annoinkaan tuon ruusun Ferencille ja saatoin tällaista aikaan! Jos nyt tapahtuu jotakin, on se minun syyni. Herra armahda! (Kävelee levottomana.) Kuinka minä olen levoton! Ottaisinko voikon tallista ja ratsastaisin karjamajalle? Ehkä voisin vielä estää onnettomuuden tapahtumasta. Niin, sen minä teenkin ja heti!… (Sieppaa naulasta huivin ja aikoo rientää ulos.)
(Samassa ovi vasemmalla temmataan auki ja):
Kärripoika: (syöksyy hengästyneenä sisään.) Pian, pian… on tapahtunut…!
Rózsa: No, mitä on tapahtunut?
Kärripoika: On tapahtunut onnettomuus… Sándor Decsi…
Rózsa: (Kirkaisee.) Ah! (Peittää kasvonsa käsillään.)
Kärripoika: (Pelästyy.) Rózsa kulta!… (Itsekseen.) Voi, voi sentään minua poloista… miksi juuri hän sattui ensiksi eteeni? Miksi menettelin niin varomattomasti? (Rózsalle.) Anna anteeksi, kulta Rózsa, en olisi tuottanut sinulle tuskaa, jos olisin tietänyt, että…
Rózsa: (Tarttuu kiivaasti poikaa hartioista.) Nulikka, älä siinä lavertele, vaan kerro paikalla mitä on tapahtunut!