Kärripoika: Heti, heti, koska niin tahdot, Rózsaseni. Kerron sinulle kaikki juuresta jaksaen. Olin saattanut kaupungin herrat onnellisesti karjamajalle ja hyppäsin juuri rattaille, palatakseni takaisin kotiin — kaupungin herroille lupasi isäntäpaimen kiessit paluumatkaa varten, eivätkä he, Jumalan kiitos, poikkea enää tänne meille…
Rózsa: (Sieppaa luudan käteensä.)
Kärripoika: Niin, juuri kun olin hypännyt rattaille ja aioin kohottaa piiskaani, sivelläkseni sillä kimon takalistoa, havaitsin ratsastajan, joka lähestyi pustalla täyttä laukkaa. Sepä vasta oli vimmattua lentoa!… oli aivan kuin olisi ollut hulluna sekä hevonen että mies…
Rózsa: (Kohottaa luutaa.) Poika!…
Kärripoika: Äkkiä ratsu kyyristyi, kavahti pystyyn ja poikkesi toiselle suunnalle. Mies istui selässä, pää takakenossa, selkä kaaressa, pitäen ohjista molemmin käsin. Äkkiä hevonen teki käännöksen, hirnahti ja alkoi taas juosta karjamajaa kohti. Mies vaan istui selässä, kasvot taivasta kohti käännettyinä ja tiukasti ratsun kylkiä jaloillaan puristaen. Huusin isäntäpaimenen paikalle. Ja kun ratsastaja saapui luoksemme, niin voitko arvata kuka hän oli? Sándor Decsi.
Rózsa: (Kärsimättömästi.) Eteenpäin, nopeasti!
Karjapoika: Päinvastoin, hevonen ei mennyt enää tuumaakaan eteenpäin, vaan pysähtyi viereemme kuin kiinninaulittuna. — "Mies, kuinka on laitasi?" kysyi isäntäpaimen Sándorilta. Tämä ei näyttänyt kuulevan puhetta tai jos kuuli, niin ei voinut puhua. — "Mikä sinua vaivaa, Sándor?" toisti isäntäpaimen. Ei vastausta. Miehen suu oli tiukasti kiinni, pää taakse vääntyneenä, rinta huokui nopeasti ja ruumis oli taaksepäin kaaressa; silmät tuijottivat kamalasti selkiselällään päässä ja silmäterät olivat auenneet hirvittävän suuriksi.
Rózsa: (Kohottaa luutaa.)
Kärripoika: Kulta Rózsa, sinähän pyysit minua kertomaan kaikki. No niin, isäntäpaimen laski miehen nurmelle maata, rupesi häntä tutkimaan ja huomasi, että poloinen oli vaikeasti sairas… "todennäköisesti jonkun myrkyn vaikutuksesta", sanoi vanhus, "koska suusta valuu kuohu". Sitten kävi ukko noutamassa kipollisen maitoa, ja saatuaan sen suurella vaivalla kaadetuksi miehen suuhun, nosti hän poloisen kärryille, ja sitten läksimme yhdessä tuomaan häntä tänne.
Rózsa: Ja missä hän on?