Sándor: (joka on tullut lähemmäksi.) Minkätähden kirjoitettiin tuohon paperiin 812 florinia ja 18 kreutzeria, vaikka hevosten hinta oli, ellen väärin kuullut, tasan 800 florinia?
Pelikán: Se on, näes, poikaseni, sillä tavalla, että minä olen velkapää suorittamaan summan käteisellä rahalla. Nyt kirjoittaa herra Kádár nimensä vekselin takapuolelle ja vie sen heti huomenna pankkiin. Siellä maksetaan hänelle siitä 800 florinia, kun ensin vedetään pois korko, 12 florinia 18 kreutzeria. Vasta kolmen kuukauden perästä minä suoritan summan pankkiin ja viljelen rahoja sen ajan.
Sándor: Mutta jollette maksa silloin pankkiin?
Pelikán: Silloin ottaa herra Kádár minulta rahat lain voimalla.
Sándor: Nyt ymmärrän… sellainen siis on vekseli.
Pelikán: Sellainen se on pitkä paperi. Etkö koskaan ennen ole nähnyt vekseliä?
Sándor: Mitäpä hevospaimen vekselillä!
Pelikán: Aivan niin, aivan niin, mitäpä hän… Herra Kádár, olkaa hyvä. (Antaa vekselin Kádárille.)
Kádár: (Ottaa vekselin.) Jaha, jaha!
Pelikán: (Sándorille.) Niin, nuori mies, sellainen paperi se on vekseli. Täällä lompakossani on niitä useampiakin. Kas tässä esimerkiksi yksi sellainen… vaikkakin aivan pieni, ainoastaan 10 florinia. Voit tarkastaa sitä lähemmin, niin opit tuntemaan tällaisiakin papereita. Ei oppi ojaan kaada, sanotaan.