Sándor: (Ottaa vekselin ja tarkastaa sitä.)
Pelikán: Hyvät herrat, nyt me juomme minun maljani! Hei, hei!
(Juovat.)
Sándor: (Lukee vekselistä.) "Ferenc Lacza"… (Pelikánille.) Herra, missä te olette tutustunut Ferenc Laczaan?
Pelikán: Jaa minäkö? Kuukausi sitten hän tuli luokseni myymään vekseliä minulle, kertoen välttämättä tarvitsevansa rahaa, lunastaaksensa kultasepältä jotkut korvarenkaat, jotka olivat olleet kullattavina.
Sándor: Hopeiset korvarenkaat?
Pelikán: Niin, niin kai, hopeiset ne kai olivat olleet. Kymmenen florinia oli määrä maksaa kultauksesta. Annoin miehelle rahat, jotka hänen on määrä Demetriuksen päivänä maksaa takaisin, toisin sanoen, lunastaa silloin minulta tämä vekseli… Mutta, hyvä mies, miksi tuijotat minua niin oudosti? Miellyttääkö sinua tuo paperi? Pidä se, minä annan sen sinulle.
Sándor: Mutta, hyvä Herra…?
Pelikán: Tietysti on 10 florinia sinulle suuri summa… enkä minä liioin ole sellainen pölkkypää, että heittelisin kymmeniä florineja noin vaan maailman tuulille. Mutta sinä miellytät minua, poikaseni, ja kun tuo paperi kerran kiinnittää huomiotasi, niin lahjoitan sen sinulle ilman muuta… Ota vaan. Minkä minä kerran annan, sen minä annan, ja sillä hyvä.
Sándor: Olisiko tässä jotakin petoskauppaa?