— Ja minä kehoitan teitä kaikkia, myöskin teitä herra arkkipappi, osoittamaan pyhää kunnioitusta kuolemalle.
Muutamat munkit ja muutamat harvat vapaapapit, jotka epäilemättä tunsivat itsensä loukatuksi, hajosivat eri ryhmiin ja näyttivät aikovan lähteä pois.
— Hetkinen vielä, hyvät herrat, sanoi Rufin Capdepont pidättäen heitä.
Ja jälleen asettautuen arvokkaasen asemaansa jatkoi hän:
— Tämä edessämme avattu piispan ruumisarkku, lausui hän juhlallisella äänellä, muistuttaa minua eräästä kirkkohistoriamme surkeimmista tapahtumista. Tämä todellakin kauhistava tapaus on se, kun paavi Formosus Stefanus VI:nen käskystä kaivettiin ylös haudasta ja haastettiin kirkolliskokouksen eteen. Stefanus VI syytti Formosus'ta paavin istuimen väkivaltaisesta anastamisesta, ja kokous piti syytöksen oikeutettuna. Ruumiilta leikattiin pää ja sormi, jossa hänellä oli ollut papin sormus, ja sitten se syöstiin Tiberin virtaan… Minä, joka tiedän minkä maallisten keinottelujen kautta apotti de Roquebrun'in, Arros'in tuomioherran on onnistunut ryöstää itselleen piispanistuin, lienen oikeutettu rupeamaan oikeuden valvojaksi, ja kun rohjetaan minulta vaatia lupausta ruumiin hautaamiseen kirkon alaisiin holveihin, määrään minä sen sysättäväksi yhteiseen hautakuoppaan! Eikö tämä mies ole ansainnut sitä häväistystä?
— Ei ole! huusi apotti Ternisien… Herrat kapituulin jäsenet, teitä petetään, teitä petetään, uskokaa minua…
— Jos kosketatte sormellannekaan tähän arkkuun viedäksenne sitä kaupungin hautuumaalle, sanoi Lavernède asettuen Capdepont'in eteen, riistämme me muut sen teidän käsistänne ja viemme kuin viemmekin hänet Pyhän Ireneon holveihin.
— Kutka muut? kysyi varapiispa hävyttömän ylenkatseellisesti.
— Minä, herra apotti Ternisien, nämä munkit ja kaikki hiippakunnan papit, jotka eivät vielä ole alistuneet teidän ikeenne alle.
— Kaunis sotajoukko, joka vastustaa laillista oikeuttani!