— Mitäkö on tapahtunut? Ei muuta kuin että olette tehnyt kauheimman rikoksen minkä voi ajatella, pyhänryöstön! vastasi Lavernède uhaten häntä käsi kohotettuna.
— Minäkö? minäkö? kysyi hän hämmästyneenä.
Silminnähtävää oli, ettei Capdepont'illa ollut vähääkään tuntoa siitä rikoksesta, josta häntä syytettiin. Kun intohimo kehittyy määrättyyn asteesen, saattaa se muutamat ihmiset kokonaan edesvastuuttomaksi teoistaan. Kunnianhimonsa ainoisraivon valtaamana, niinkuin hullujen lääkärit sanovat, oli Capdepont'illa ollut todellisen mielipuolisuuden kohtaus.
Mutta piispan palatsin pihalla oli yleinen melu syntynyt. Apotti Mical, arkkipappi Clamouse, ja tuomiokapitulin jäsenet häärivät kauhistuneina Capdepont'in ympärillä yhteen ääneen vaatien häneltä selitystä.
— Viekää hänet pois, hyvät herrat! viekää hänet pois! kuului Kapusiini päällikön ääni huutavan keskellä mellakkaa. Ei se ole pappi tuo mies, vaan paha henki: minä näin helvetin tulen palavan hänen silmissään.
Rufin Capdepont koitti vielä vastustella huutaen ja hosuen, mutta Mical, herra Clamouse, tuomioherrat ja melkein koko papisto yrittivät yksissä voimin häntä hillitsemään ja laahasivat hänet väkisten pois.
XVIII.
Munkit.
Tätä kauhistavaa kohtausta seurasi pitkä ällistyksen hetki.
Apotti Lavernède tointui ensiksi huumauksestaan. Apotti Ternisien'in vielä ollessa liikkumattomana, kauhun jähmettämänä, nouti hän hiljaa ruumisarkun kannen ja sulki arkun. Olihan mahdollista, että Capdepont riistäisi itsensä irti ystäväinsä käsistä ja ilmestyisi taas äkkiarvaamatta.