— Rukoilkaamme, hyvät herrat! sanoi Kapusiini munkkien päällikkö sortuneella äänellä. Paikalla polvistuivat kaikki.
Hiukan tyyntyneenä rukouksesta, alkoi apotti Lavernède muistutella mielessään äskeisiä tapahtumia ja nousi äkkiä seisaalleen. Tietämättä miksi, kaikki papit hänen esimerkkiään noudattaen tekivät samoin.
— Hyvät herrat! sanoi vankilan saarnaaja, kirkon etu vaatii, että herra Rufin Capdepont'in rikoksellinen käytös tulee ylhäisessä paikassa tiedoksi. Minä juoksen ilmoittamaan asian kenraali de Roquebrun'ille, että hän tietää lähettää sähkösanoman Pariisiin.
— Mitä! tahdotteko saattaa maallikkojen tietoon mitä täällä on tapahtunut? kysyi Kapusiinein päällikkö.
Vanhus parka vapisi mielenliikutuksesta.
— Tämän asian täytyy saada mitä suurimman julkisuuden, vastasi apotti
Lavernède.
— Lopettakaa, hyvä herra! Näyttää siltä kuin tällä hetkellä olisitte unohtaneet papillisen kutsumuksenne.
— Mutta, arvoisa isä, jos tahdomme estää Capdepont'in nimitystä Lormières'in piispaksi, on velvollisuutemme tehdä hänet tunnetuksi maailmalle…
— Jumala on kironnut maailman, meillä on ainoastaan yksi velvollisuus, se on: pelastaa se.
— No mutta, ei! huusi kiivas vankilan saarnaaja päättäväisesti työntäen ympäriltään munkit siten raivatakseen itselleen tien portille. Ei, ei, teistä huolimatta vapautan kirkon piispasta, jolla sitä uhataan.