Hän irtautui väkisten ympärillä seisovista ja oli juuri lähtemäisillään tiehensä, kun apotti Ternisien tarttui hänen käteensä.
— Ystäväni, lausui hän, rukoilevalla äänellä, jääkää meidän kanssa,
Jumalan nimessä, ei hiiskaustakaan tästä kenraali de Roquebrun'ille.
Oletteko varma siitä, ettei sanoma hänen velivainajalleen ja koko hänen
perheelleen tehdystä häväistyksestä tappaisi tuota vanhaa miestä?
— Tahdotteko siis, että häväistys kohtaa häntä julkisesti? Huomenna kello kymmenen aikana, Capdepont, joka varmaan siksi on saanut tuomiokapitulin puolelleen, kieltäytyy julkisesti hautaamasta piispaa Pyhän Ireneon hautaholviin.
— Hän ei uskalla! mutistiin joka taholta.
— Hänkö ei uskalla? Hän, joka äsken historiaan vedoten kehoitti meitä tuomitsemaan hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'iä katkaisemaan häneltä kaulan, leikkaamaan hänen oikean kätensä poikki ja syöksemään hänen häpeällisesti silvottu ruumiinsa Arbouse virtaan!…
— Tyyntykää, herra Lavernède, tyyntykää! keskeytti arvokas ja kunnioitettu Dominikaanimunkkien priiori.
— Kuulkaa minua kaikki! Onko meillä aseita puolustaaksemme rakastettua piispaamme Rufin Capdepont'in hyökkäyksiä vastaan? Ei. Päätämmekö kuitenkin kunnioittaa tätä ruumista, puhtaan, rakkautta ja armeliaisuutta uhkuvan sielun autiota majaa? Päätämme, eikö niin? Minkä vuoksi siis tässä suurimmassa ahdingossamme epäilisimme pyytää avuksemme maallista valtaa, joka yhdellä sanalla voi tehdä lopun röyhkeimmästä häväistyksestä, mitä milloinkaan on kuultu? Te pelkäätte iskun olevan liian kovan kenraali de Roquebrun'ille. No niin, jätetään hän sitten rauhaan. Mutta sallikaa minun sitte heti lähettää omalla edesvastauksellani sähkösanoma Pariisiin. Vielä tänä iltana saa kirkollisasiain ministeri asiasta tiedon, ja hän kerkiää hyvästi antamaan Capdepont'ille käskyjä huomisista juhlamenoista.
— Kirkon arvo vaatii ennemmin että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun haudataan tämän kaupungin kirkkotarhaan kuin että maallinen valta sekaantuu onnettomiin riitoihimme, virkkoi taas Dominikaanimunkkien päämies… Herra Lavernède, pappi ei ole vapaa, papin vihkimys sitoo hänet erottamattomasti hengelliseen säätyyn. Herra Capdepont on syyllinen, hyvinkin syyllinen. Mutta mitä me hyödymme hänen rikostaan levittämällä.
— Me hyödymme siinä, että olemme täyttäneet tuon ylevän taivaallisen työn, jota sanotaan velvollisuudeksi.
— Maallikot ovat meidän vihollisiamme.