Kulkue saapui esteettömästi Pyhän Ireneon katettuun eteiseen.
Apotti Ternisien riensi porttaalille ja kohotti suurta rautasta säppiä.
Tuomiokirkko oli suljettu, vaikkei määrätunti vielä ollut lyönyt.
— Oi! Jumala, huudahti nuori pappi raukka menehtymäisillään.
Ähkien ja hikoillen laskivat kantajat kuormansa kirkon kynnykselle, paraiten suojattuun paikkaan.
— Tämä on häpeällistä! ei Dominikaanimunkkien priiori voinut olla sanomatta.
— Se on pirullista äänsi Kapusiinein päällikkö.
— Hyvät herrat, huusi Lavernède, minun täytyy saada tuomiokirkon avaimet, muuten herätän paperitehdaskaupungin murtamaan portit.
Kaikki kertyivät hänen ympärilleen.
— Päästäkää minut! sanoi hän kokien irtautua, päästäkää!…
Tahdotte siis palauttaa tänne herra Capdepont'in? kysyi Dominikaanein priiori.