— Herra varapiispa — ei kukaan sitä enään epäile, — tulee piakkoin koroitetuksi Lormières'in piispalliselle istuimelle, ja kun hänellä on hyvä muisti, ei hän unohda niitä, jotka ovat olleet tottelemattomia hänelle.
— Luulette siis täydellä todella, rakas Turlot, että herra varapiispa pitäisi sen loukkauksena, jos… jos…
— Luulen, herra arkkipappi, että joudutte hänen vihoihinsa ja tiedätte, että hänen vihansa on hirmuinen.
Vanha Clamouse raukka vaipui nojatuoliinsa sortuneena, masennettuna, sanaakaan virkkamatta ja silmäili tylsän näköisenä hänen kädessään kilisevää avainkimppua.
Apotti Lavernède, joka ei epäillyt voittavansa kaikkia vastuksia, minkälaisia olivatkaan, seisoi sekä tyynen että huolestuneen näköisenä tätä kohtausta katsellen. Käsivarret ristissä rinnalla, ikäänkuin masentaakseen kuohuvia tunteitaan, tarkasteli hän katkeralla ylenkatseella vanhan arkkipapin surkeata muotoa. Tämä uljas, luja pappi häpesi papillisen virkansa puolesta, nähdessään semmoista heikkoutta, pelkurimaisuutta ja kunniantunnon puutetta virkaveljissään. Nyt ei asia enään koskenut hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia, vaan herra Clamouse'a ja herra Turlot'ia, ja se häpeällinen kohtaus, jota nuo molemmat näyttelivät hänen edessään, vaikutti häneen masentavaisesti. Miten suuri olikaan Rufin Capdepont'in vaikutusvalta! Niin! Rufin Capdepont saattoi siis mielivaltaisesti alentaa pappeja, joita vihkimyksen olisi pitänyt tehdä "rohkeiksi kuin David ja viisaiksi kuin Salomon." Hänen mieleensä johtui Pimeyden Ruhtinas ja ne sotajoukot, jotka hän oli viekotellut mukanaan kadotukseen.
Mutta asian täytyi päättyä. Vankilan saarnaajaa iletti nähdä kirkon korkeata edustajaa tuossa alennuksen tilassa. Tarmokkaasti kääntyi hän herra Clamouse'n puoleen, näyttäen apotti Turlot'ille selkänsä. Sitten, tarkastaen masentunutta vanhusta, puhutteli hän häntä hiljaan:
— Koska avaimet nyt ovat hallussanne, lausui hän, toivon teidän, herra arkkipappi, estelemättä jättävän ne minulle.
— Kuulittehan, ystäväiseni, minä en olekaan isäntä.
— Ja te tottelette herra Turlot'ia, te, herra Clamouse?
— Minä en tahdo tulla apotti Capdepont'in viholliseksi. Minä olen vanha ja tahdon kuolla rauhassa.