Vanhuksen sammunut katse kirkastui.
— Ah! niinkö? mutisi hän, se on toista. Se on varma, että jos jollain tavalla onnistuisitte riistämään minulta avaimet, minä…
— Jo se on tehty! huudahti Lavernède, joka tähdäten avainkimppua kuin saalista, sieppasi sen taitavalla ja kokonaan odottamattomalla kädenliikunnolla.
— Hyvät herrat, minä panen julkisen vastalauseen tämmöistä ryöstöä vastaan, sopotti Clamouse, jonka raskaan painon musertama rinta vihdoinkin alkoi vapaammin hengittää.
— Herra Lavernède, huusi Turlot, herra Capdepont on paikalla saava tietää tästä…
Ylpeä, halveksiva katse, jonka vankilan saarnaaja voitonriemuissaan loi pyhän raamatun professoriin, sammutti sanat hänen huulillaan.
— Juoskaa syyttämään minua herra Rufin Capdepont'ille, herra, juoskaa sukkelaan. Panettelijan virka sopii mainiosti teille.
Hän tervehti nuorta varapappia ja riensi kiireesti pois.
XX
Ruumisalttari.