Vaikka sata kättä työskenteli köysien kiinnittämisessä ja leveiden tummien verhojen ripustamisessa pitkin tuomiokirkon pylväitä, kesti kuusi tuntia, ennenkuin häikäisevästi valaistu kirkon sisusta oli saatu siihen juhlalliseen ja hartautta herättävään asuun, jota tilaisuus vaati.
Ruumisalttari yksin, joka oli rakennettu keskelle kuoria, pidätti työmiehiä kolmatta tuntia toimessa, vaikka puusepän työ oli alotettu jo aikasin aamulla.
Se oli todellinen muistopatsas. Leveitä ympyräasteita nousi lattiasta saakka ylös holvikaton lähelle, kaveten korkeuden mukaan. Koko laitos, jota varjosti valkoinen ripsukatos, oli peitetty tummalla, hopealla kirjaillulla sametilla. Kulmia koristi sinipunertavat silkkitupsut, joiden väri muistutti vainajan pukua. Tämän korkean pyramiidin etupuolella, jolle muuten oli järjestetty sadottain säteileviä vahakynttilöitä, nähtiin kahden piispansauvan välissä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kullasta ja jalokivistä säkenöivä hiippa. Hiukan yläpuolella häikäisevää hiippaa näkyi vahakynttiläin keskeltä korukilpi, johon suurilla kirjaimilla oli piirretty seuraavat kuninkaallisen psalmistan sanat:
In memoria aeterna erit justus,
Ab auditione mala non timebit.
Vanhurskaan muisto pysyy iankaikkisesti, eikä hän pelkää häijyä puhetta.
Apotti Lavernède, tuo uljas ja tulinen sielu, oli painattanut nämät kauniit sanat sekä osoittaakseen syvää kunnioitustaan rakastetulle ylimmäiselle papilleen että antaakseen viimeisen pistoksen Rufin Capdepont'in vihalle.
Kello löi yksitoista.
Vankilan saarnaaja, joka oli valvonut juhlan viimeisiä varustuksia, viittaili apotti Ternisien'ille, astuessaan sakastiin, mihin kellojen ääni oli kutsunut koko kaupungin papiston kokoon. Tämä, johon Lavernède'n oli onnistunut vuodattaa hiukan omaa tulista intoaan, asettui tuomiokirkon peräpuolelle ryhmittyneiden työmiesten etupäähän ja johti heitä tuon jättiläisruumisalttarin ympäri. Siellä oli ainakin kymmenen riviä istuimia asetettu paperitehtaalaisille. Tämä joukko, kenties armeijakin, istuutui suurella kolinalla.
— Ystäväni, sanoi entinen sihteeri, tuolla lepää hyväntekijänne. Me uskomme teidän vartioittavaksenne sen, joka teitä viimeiseen asti rakasti.
— Olkaa huoleti, herra Ternisien, emme salli, että hänen ylhäisyytensä jäännökset viedään Pyhästä Ireneosta kaupungin kirkkomaahan haudattaviksi, vastasi kreivi de Castagnerte'n ääni. Hän oli hetkeksi jättänyt kenraali de Roquebrun'in Barbaste ja Leblanc tohtorien huostaan ja ilmaantui nyt äkisti paperitehtaalaisten joukkoon.