— Kolme kertaa olen käynyt sananlennätin konttorissa tänä aamuna. Mutta ei mitään, ei mitään, ei mitään. Voittehan aavistaa Capdepont'in tilan. Äsken juuri kun hän näki minun palaavan tyhjin käsin, luulin hänen menettävän järkensä. Oh! kylläpäs oli työtä saada häntä pysymään piispan toimistossa. Taistelu oli kauhea. Nähkääs! Minulla on jälkiäkin siitä. Katsokaa!
Siveysopin professori näytti suurta sinelmää kaulassaan. Hän jatkoi:
— Kun minä heittäysin ovea vastaan estääkseni häntä lähtemästä ulos ja häiritsemästä näitä juhlamenoja, sieppasi hän minut äkisti kiinni ja oli vähällä kuristaa minut. Lavernède ei erehtynyt sanoessaan Capdepont'ia Tigrane'ksi. Meidän kesken sanoen, on siinä miehessä tiikerin luontoa. Viimein, ikäänkuin kauhistuen omaa itseään, peräytyi hän pari askelta ja vaipui nojatuoliin… Hyvät herrat, silloin näin minä, mitä ei kukaan vielä ole nähnyt, minä näin Rufin Capdepont'in itkevän.
— Ja pelkäättekö apotti Ternisien'in tulevan nimitetyksi? urkki herra
Clamouse, jonka ääni alkoi kuulua yhä tuskallisemmalta.
— Hänen äkkinäinen mielenliikutuksensa tarjosi mielestäni mukavan tilaisuuden antaa varapiispan kuulla totuutta. Hyvä Jumalani, mitä kaikkea hänelle sanoinkaan! Täytyihän kaikin mokomin estää häntä hyökkäämästä Pyhään Ireneohon, purkamaan onnellisen kilpailijansa läsnäolosta yltynyttä vihaansa. Vakuutan, että olin kaunopuhelias. Jos hän olisi näyttäytynyt täällä, olisi syntynyt mellakka, tappelu. On hetkiä, jolloin Capdepont'issa on sellainen sokea voima, ettei mikään, eikä kukaan voi sitä hillitä eikä hallita… Minä toivoin tämän voiman tulevan käytetyksi kirkon hyödyksi. Ystävyyteni tätä kukistamatonta kohtaan sisälsi tämän salaisen kunnianhimon… Mutta minä luovun siitä… Minä en jaksa enään… Kaikki on lopussa… Oh! tahtoisin kuolla… Köörin ylimmäinen ääni lauloi:
Mors stupebit et natura,
Cum resurget creatura
Judicanti responsura.
[Luonto, kuolo kauhistuvi,
Syntis-parka surkastuvi,
Tuomari kuin julmistuvi.]
— Sanalla sanoen, teidän vakuutuksenne on, että apotti Ternisien?… uudisti arkkipappi.
— Kuinka monta kertaa olen pelastanut Capdepont'in perikatoon joutumasta. Mutta piispanpalatsin pihalla en mahtanut mitään…
— Kuulkaa, hyvä Mical, jättäkäämme Capdepont ja puhelkaamme herra
Ternisien'istä… Varmaanko otaksutte, että hänen nimityksensä
Lormières'in piispaksi?…