— Hiippakunnalleko! keskeytti apotti Ternisien.
— Niin juuri, hiippakunnalle, toisti arkkipappi imartelevaisesti…
Katsokaas, minä en vie mitään edemmäksi, josta en ole ihan varma…
Luonnollistahan on että niin kykenevä mies kuin te!… Muuten, jos syvä
nöyryytenne estää teitä minua ymmärtämästä, olen vakuutettu, että herra
Lavernède ja herra Turlot…
— Minä puolestani, keskeytti vankilan saarnaaja, olen pahoillani, herra arkkipappi, etten ollenkaan ymmärrä ongelmoitanne.
— Entäs te, Turlot?
— Minä luulen arvanneeni ajatuksenne…
— No, ystäväni.
— Tahdotte sanoa, herra arkkipappi, että koko Lormières'in hiippakunta toivoo herra apotti Ternisien'iä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in seuraajaksi.
— No niin! virkahti herra Clamouse tyytyväisen näköisenä.
— Minäkö, teidän piispaksenne! huudahti apotti Ternisien.
Hän hypähti kauhistuneena pystyyn ja etsi silmillään ovea ihmisjoukon takaa, paetakseen.