— Mitä? Onko herra Capdepont Roomassa?
— Hän sai suuren kunnian pitää kiitospuheen neitsyt Maarialle pyhän isän, ja koko pyhän virkakunnan läsnäollessa. Mikä ylevyys! mikä voima! ja mikä into hänen sanoissaan! "On kuin kuulisin pyhän Bernhardin puhuvan", kuultiin kardinaali-vikaarion useat kerrat mutisevan… Tämän suuren päivän iltapuolella tahtoi hänen pyhyytensä itse vastaanottaa apotti Capdepont'in lausuakseen itse hänelle onnentoivotuksensa… Hyvä Ternisien, olisittepa nähnyt tuon miehen, josta niin vähän pidätte, Vatikaanin saleissa, miten luontevasti hän liikkui, miten hänen ryhtinsä oli sekä ylimyksen omainen että vaatimatoin, niin olisitte ollut samaa mieltä kuin minäkin, ettei näet Jumala ole suonut tälle miehelle niin hämmästyttävää ulkonaista arvollisuutta, ellei hän olisi määrännyt hänelle jonkun korkean tehtävän. — "Hiippa soveltuu hyvin tähän päähän" — kuuluu pyhä isä sanoneen Jesuiittain kenraalille, joka seurasi vasta valittua. — Sitten syleillen hänen jalkoihinsa polvistunutta apotti Capdepont'ia suvaitsi Pius IX sanoa: "Veljeni!"
— Siinä tapauksessa on kaikki lopussa?
— Kaikki on lopussa, lapseni. Herra apotti Capdepont — valtuutan teitä antamaan siitä edeltäpäin tiedon Lormières'iin — on saava vahvistuksensa konsistorissa, joka kokoontuu kahdeksantena päivänä ensi kuuta, pyhän neitsyen syntymäpäivänä.
Apotti Ternisien nousi, kumarsi syvästi hänen Eminensillensä ja kääntyi sanaakaan virkkamatta työhuoneen ovelle.
— Ja noinko menette, lausumatta jäähyväissanaakaan minulle? kysyi kardinaali.
Nuori pappi kääntyi, astui pari askelta hänen ylhäisyyttään Maffeïtä kohti ja laskeutui sitte äkisti polvilleen hänen eteensä.
Vanha pappi nousi, kohotti juhlallisesti kätensä ja siunasi häntä.
— No niin, lapseni, sanoi hän Ternisien'ille, nostaen hänet lempeästi ylös, olkoon pieni syntinne teille anteeksi annettu ja älkää enää siihen langetko. Jättäkää kirkon asiat niille, joille Jumala ne on uskonut. Kohta tulette te löytämään rauhaa ja tyydytystä Tivolin ihanassa yksinäisyydessä, missä veljet teitä odottavat. Jospa saisin teitä sinne seurata! Ettekö ole paljon onnellisempi minua?…
Miksi ei pyhä isä sallinut minun jäädä sinne teidän keskellenne! Ah, mielelläni vaihtaisin purppurani entiseen karkeaan villapukuuni!… Jos tietäisitte, mitä valtiotoimet ovat ja kuinka vähän ihmiset rakastavat oikeutta!… Mitä on kardinaalin arvo verrattuna entiseen rauhaani. Tivolissa olin ensin noviisi, sitten munkki, sitten apotti… Mitkä suloiset muistot!