Monseigneur Rufin Capdepont oli, kuten apotti Lavernède oli ennustanutkin, kohonnut vielä ylemmäksi kirkon palveluksessa, ja tullut arkkipiispaksi nimitetyksi Lormières'in uusi piispa, hänen ylhäisyytensä Tissandier, pyysi taasen saavuttaa papistonsa suosion ja kutsui hiippakunnan papit takaisin yliseminaariin, ensin karkoitettuaan sieltä jesuiitat, jotka hänen ylhäisyytensä Capdepont Gesù'a mielitelläkseen, oli sinne asettanut heti piispaksi tultuaan.
Hänen ylhäisyydestään Capdepont'ista ei paljon puhuta; hän näet viettää hyvin yksinäistä elämää hiippakunnassaan. Tuskin hän toimittaakseen Herran ehtoollisen jakamista, kasteen vahvistuksessa, lähtee arkkipiispallisesta palatsistaan, missä häntä pidättävät tekeillä olevat teokset, jotka hän piakkoin julkaisee. Puhutaan salavihkaa Pius IV:n hallitusajan historiasta, johon on liitetty sangen huomattavia asiapapereita kreivi Cavour'in ja häntä seuraavien ministerien, Ricasolin, Ratuzzi'n ja Menabrea'n valtiollisista toimista.
Tämä kirja, jonka mottona on nuo kolme latinalaista sanaa: "Crux de cruce" [Risti rististä] (jos saa niihin luottaa, joiden on sallittu käsikirjoitukseen vilkaista) on herättävä suurta huomiota. Kaikki ne kysymykset, joita uskonnollinen ja valtiollinen maailma pohtii, ovat siinä tulleet rohkean neron tarkastuksen alle ja myöskin — niin väitetään — ratkaistuksi. Syllabuksen absolutistiset teoriiat, erehtymättömyyden uusi uskonkappale, jonka hartaimpia puolustajia hänen ylhäisyytensä Capdepont oli viimeisessä kirkolliskokouksessa, ovat siinä niin syvämietteisesti ja perusteellisesti käsitelty, että lukija, jollei tule vakuutetuksi, kumminkin ihmettelee tekijän taitoa ja henkistä kykyä.
Paraikaa kirjoittaa hänen ylhäisyytensä Capdepont tämän nimistä lukua:
Kuka on tuleva Pius IX:n seuraajaksi?
Hänen ylhäisyytensä Capdepont ei milloinkaan enään käy Pariisissa, jossa hän nähtiin niin usein ennen. Joka vuosi matkustaa hän Roomaan toukokuun alussa. Usein palaa hän sinne taas syyskuulla. Pyhä isä kohtelee häntä tavalla, joka herättää kateutta, ja huhu käy, että Pius IX panee niin suurta arvoa niihin palveluksiin, joita arkkipiispa Rufin päivittäin tekee kirkolle, että hän on nimittänyt hänet kardinaaliksi, vaikk'ei nimitystä vielä ole julistettu. Lieneekö tuo totta?… Hiljakkoin käveli hänen ylhäisyytensä Capdepont uskottunsa varapiispa Mical'in seurassa — sillä Mical, hänkin, on saanut kunniahimonsa tyydytetyksi — avarassa kauniissa puutarhassa, joka vihertävän vyön tavalla ympäröitsee arkkipiispan palatsia.
— Totta tosiaan, teidän ylhäisyytenne, asiat Italiassa ja Euroopassa kääntyvät siihen suuntaan, että minä näen teissä tulevan paavin, sanoi äkkiä Lormières'in yliseminaarin entinen siveysopin professori.
— Niinkö ajattelette, Mical!
— Juuri niin. Ranska on jo pyhälle Pietarille antanut kuusitoista seuraajaa. Miksi ette te olisi seitsemästoista?
— Suokoon Jumala Pius IX:lle vielä monta päivää elääkseen!… Muuten jos pyhä isä kuolisi, niin kyllä italialainen puolue pääsee voitolle.