— Hänen ylhäisyytensä Grandin'in käsistäkö?… Velikulta, hänellähän on hivuttava keuhkotauti, sen on veljeni, tohtori Micael, minulle sanonut. Tauti on pitkällinen mutta varmaan kuolettava. Voithan keskustella siitä salaa veljeni kanssa…
— Minä jään, huudahti Capdepont, puristaen ystävänsä kättä, minä jään!
Kerran yliseminaarin ylijohtajaksi tultuaan, piti hänen päästä Lormières'in hiippakunnassa yhtä itsevaltiaaksi kuin hän oli ollut Thévenot'in perheessä: hänen täytyi saada kaikki tahtonsa alaiseksi. Piispaa, joka eli sulkeutuneena palatsiinsa, piti hän vallassaan; hän hoiti pienimmätkin hallinto-asiat, eikä laiminlyönyt ainoatakaan tilaisuutta, missä suinkin sopi käyttää varapiispan virkavaltaa, sillä tämänkin arvonimen oli hän vaatinut itselleen heikolta piispalta. Pitäen hyödyllisenä tarkoituksilleen tutustua hiippakunnan pappeihin, kehoitti hän piispaa rauhassa hoitamaan itseään lämpimässä kamarissaan, kutsui Pariisista erään piispan in partibus [nimipiispa uskottomien maassa], nimittäin ystävänsä Jerichon piispan, ja läksi hänen kanssaan matkustamaan ympäri hiippakuntaa, käyden kaikkialla, läänin pääkaupungista kurjimpaan kylään saakka.
— Kas tässä, hyvät herrat, on teidän vastainen piispanne, lausui tavantakaa hiippakunnan papeille hänen ystävänsä Capdepont'ia osoittaen.
Vihdoin, kesäkuulla 1855, päätti hänen ylhäisyytensä Grandin erota tästä elämästä ja kuoli.
Rufin Capdepont riensi Pariisiin, valmistaakseen itselleen asianomaisten suosiota. Hän tapasi siellä arkkipiispan, ministerin, muutamia senaattoreja, kaksitoista edusmiestä ja saipa vielä tilaisuuden tulla esitetyksi keisarinnallekin, joka suvaitsi osoittaa hänelle suurta huomiota.
Mutta Hôtel du bon La Fontaine'en, johon oli asettunut, ei kuulunut mitään uutista.
Vihdoin ilmestyi herra Jérôme Bonnardot eräänä iltana.
— No, mitä kuuluu? kysyi Capdepont tulisessa tuskassa.
— Rakas ystäväni, vastasi herra Bonnardot, joka huolimatta serkkunsa, kuningas Ludvig Filipin ministerin kukistumisesta oli osannut ylläpitää läheistä tuttavuutta kirkollisasiain toimiston kanssa, — senaattori, kenraali ja kreivi de Roquebrun on käynyt Compiegne'ssä ja aikaansaanut veljensä apotti Armand' de Roquebrun'in, Arras'in tuomioherran nimityksen.