Tohtori Mical'in astuessa portaita alas, mutisi apotti Lavernède itsekseen:
— Mikä konna se on, tuo Capdepont. Hän tahtoi tietää oliko hänen murhayrityksensä onnistunut. Voi! Tigrane, Tigrane!
Huhu tästä surullisesta tapauksesta oli levinnyt ympäri Lormières'iä, ja pian oli koko luostarikaupunki levottomana kiiruhtanut piispan palatsin edustalle. Tuo säädyllinen, hiljainen puoliääneen puhuva ihmisjoukko, anoi suosiollista lupaa päästä hänen ylhäisyytensä puheille; kaikki tahtoivat kuulla uutisia häneltä itseltään, jota he niin suuresti kunnioittivat ja rakastivat.
Mutta hänen ylhäisyytensä, joka tuskin oli hengenvaarastaan pelastunut, teki kädellään kieltävän liikkeen, ja apotti Ternisien'in täytyi pyytää luostarikaupungin aatelisia ja hurskaita poistumaan, jonka he tekivätkin yhtä äänettöminä kuin olivat saapuneetkin.
Mutta näin vähällä ei onneton kotisihteeri vielä päässyt päivän hirveistä mielenliikunnoista. Illalla kello seitsemän aikaan, auringon laskiessa, alkoi kuulua suurta melua tuomiokirkolta päin. Palatsin isoportti rämähti, samassa auki, ja pihalle tulvasi suunnaton väkijoukko. Ne olivat tehdaskaupunkilaisia, jotka raskaan päivätyön jälkeen tulivat kuulustelemaan rakkaan piispansa terveyden tilaa.
Apotti Ternisien riensi noita kelpo työmiehiä vastaan, jotka vaimoineen, lapsineen, olivat paikalle kiiruhtaneet, kun piispa äkkiä viittasi hänet pysähtymään.
— Minä panen vastalauseen tehtyä päätöstä vastaan! huusi Capdepont, julmistuneena nyrkillään jymähyttäen pöytään, niin että se oli vähällä haljeta.
Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, joka muutenkin oli kesäpäivän helteestä vaivaantuneena, tuli tuosta odottamattomasta loukkauksesta tulipunaiseksi.
— Herra, sanoi hän, pitkänä hengellisen elämäni aikana olen nähnyt paljon kovaluontoisia, kiittämättömiä ja epäsiveellisiä pappeja, mutta mitään tämänkaltaista en ole vielä tavannut. Olen osoittanut teille ylenmääräistä suosiota, vaan te olette sen pahaksi kääntäneet, olette tehneet siitä murha-aseen minua iskeäksenne. Ketä tulee teidän kiittää jäsenyydestänne Oikeustossa, jollei omaa piispaanne? Vaan te käytätte itseänne ikäänkuin eivät Lormières'in hiippakunnan hyvänluontoiset ihmiset olisi mitään teidän hyväksenne tehneet, menettelette niin kuin olisitte vielä törkeä ja raaka Harros'in talonpoika ja yhä paimentaisitte saastaisia eläimiä metsissä.
— Olen valmis luovuttamaan viiden vuoden palkkani yliseminaarissa hiippakunnan rahastoon, huudahti Tigrane loukkauksesta julmistuneena.