Piispa kohotti kätensä ja siunasi heitä,
— Sanokaapas, herra Ternisien, kysyi eräs työmies kun suuri väkijoukko hajosi Pyhän Ireneon kadulle, onko totta että Capdepont oli tähän halvauskohtaukseen syypää?
— Kas, hyvä ystävä, kuka on teille semmoista kertonut?
— Herra Leblanc'in palvelijatar oli kuullut herransa juttelevan sitä tohtorille.
— Vaimo on erehtynyt, kuumuus, yksistään kuumuus oli siihen syynä.
— Sitä parempi herra Capdepontille, sillä me emme ainakaan häntä rakasta. Tiedättekö, se on suuri narri tuo ylirovasti.
Noitten kelpo ihmisten silmissä ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, eikä hänen sihteerinsä suinkaan olleet narreja.
Mutta tehtyämme tämän pitkän, henkilöimme luonteiden täydellistä tutustumista varten välttämättömän jälkikatsauksen, kiiruhtakaamme takaisin seuraamaan hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä. Hän on juuri paluumatkalla paperitehdaskaupungista ja astuu hitain askelin yläkaupunkia kohti.
V.
Piispan puutarha.