Kääntyessään Pyhän Ireneon kadulle, jonka päässä piispan palatsi sijaitsi, riensi eräs pappi kiirein askelin häntä vastaan.
— No vihdoin löysin teidän ylhäisyytenne! sanoi hän iloisesti… Te teette varomattomasti kun lähdette kävelylle niin heikkona kuin vielä olette.
— Kas vaan, Ternisien, tahtoisitte kai pitää minua ijäti holhouksenne alaisena, vastasi vanhus ystävällisellä äänellä.
— En tahdo että kuljette yksin pitkin katuja, sanoi sihteeri todellisen rakkauden liikuttavalla käskeväisyydellä.
— Ettekö tahdo?… Oh sepä kaunista, sepä kaunista!
— Tosin ovat lääkärit julistaneet teidät terveeksi…
— No, mitä te sitten?
— Mutta minä…
— Mutta te, te julma tiranni, tahtoisitte pitää minut yksityisessä vankeudessa.
— Minä rakastan teitä! mutisi apotti Ternisien, jonka koko sydän ilmeni näissä sanoissa.