— Rakas lapsi!
Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tarttui hänen käteensä ja niin he astuivat äänettöminä muutamia askeleita.
— Mutta sanokaa nyt, teidän ylhäisyytenne, alkoi jälleen apotti
Ternisien, sanokaa mistä te nyt tulette?
— Käytökseni on siis tutkinnon alaisena!
— Minun täytyy todellakin torua teitä, jollette ole noudattanut kyllin suurta varovaisuutta.
— Siinä tapauksessa on teidän kovasti minua toruminen; minä olen ollut julma…
— Julma!… Missä olette siis ollut, kysyi nuori pappi säikähtäen.
— Rakas lapseni, lausui piispa vakavasti, oikeus on ontuva, se kulkee kilpikonnan askelin, mutta se saapuu kuitenkin.
— Olette aivan varmaan käynyt yliseminaarissa.
— Olen tulossa sieltä.