— Mitä hän sitten kirjoittaa, herra piispa?
— Hän kirjoittaa että jollemme heti ryhdy asiaan, tulee tuomioherra
Capdepont varmaan piispaksi nimitettäväksi.
— Kuinka! uskallettaisiinko siten loukata pyhää Isää?
— Uskalletaan kyllä… Yhdellä hyppäyksellä olin minä yliseminaarissa. Minun täytyy saada tuo ihminen panemaan kunniansa alttiiksi, ja siinä tulee hänen liioitteleva luontonsa varmaan olemaan minulle suureksi avuksi. Eikä tämä koske teitä sen enempää kuin minuakaan, vaan se koskee kirkkoa… Olin vakavasti päättänyt ennen papin vihkiäispäivää olla mainitsematta katolisen Opetuksen Isien tulosta Lormières'iin; mutta nyt niinkuin ainakin suututti Capdepont minut suunniltani, enkä voinut olla ilmoittamatta kaikkia, jopa määräsin muutamille uudet viratkin.
— Se tulee herättämään levottomuuksia hiippakunnassa, teidän ylhäisyytenne.
— Sitä parempi! sitä juuri toivonkin. Jos kapina syntyy ja Capdepont huomataan osalliseksi, niin on hän kadotettu.
— Kapina saattaa kyllä syttyä, mutta ette te sittenkään saa vihollistanne kiinni.
— Luuletteko häntä todellakin niin taitavaksi.
— En häntä; hän on siksi liian tuittupää. Mutta yliseminaarissa löytyy muita liukkaita miehiä.
— Ketä sitten?