— Veljeni antaa sitten vielä muutamia erityistietoja. Hän kirjoittaa että Pariisissa tiedetään Capdepontilta kokonaan puuttuvan taipumuksia hallinnollisiin toimiin ja että se oli juuri ollut ratkaisevana syynä siihen, ettei häntä huolimatta keisarinnan vaikuttavasta lupauksesta ja herra Jérôme Bonnardot'in lämpimistä puoltolauseista nimitetty Saint-Claude'n piispaksi. Sitä vastoin luullaan hänen kykenevän hallitsemaan Lormières'in hiippakuntaa, jossa hänellä on tukenaan tuomiokapituli kokeneine miehineen ja koko papisto, johon hän kolmenkymmenen vuoden ajalla on täysin tutustunut. Asian laita on siis se, että Capdepont tulee Lormières'in piispaksi hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin jälkeen.
Apotti Ternisien jäi sanattomaksi. Mutta liikutettuna tarttui piispa hellästi hänen molempiin käsiinsä.
— Lapseni, sanoi hän, pyydän teiltä suurta palvelusta.
— Palvelusta, teidän ylhäisyytenne! Puhukaa, puhukaa, minä pyydän.
— Varokaa itseänne, Ternisien! Minä tunnen teidän peräti nöyrän luonteenne, ja pelkään sentähden teidän vastustavan pyyntöäni.
— Oi, isäni!…
— Tahdotteko ottaa hartioillenne piispanviran raskaan taakan?
— Minäkö piispaksi!
— Voi olla, että herra Bonnardot on antanut Capdepontille tiedon ministeriön suosiollisista aikomuksista hänen suhteensa, ja siinä tapauksessa tulee hän tietysti olemaan varoillansa. Ja muutenkin, niinkuin syystä huomautitte, voipi herra Mical kyllä saada hänet hillityksi, jos hänessä heräisi halu johonkin sopimattomaan tekoon. Hänen pikainen luonteensa ei siis voi meille enään mitään hyötyä tuottaa, vaan täytyy meidän ryhtyä johonkin toiseen keinoon saattaaksemme mahdottomaksi hänen piispan istuimelle pääsemisensä… Kuulkaapas nyt… Käydessäni virkanimitykseni jälkeen Roomassa, jonka kieli oli minulle tuntematonta, pyysin kardinaali Maffeita suosittelemaan jotain pappia, joka kykenisi minua johtamaan katsellessani ijankaikkisen kaupungin ihanuuksia. Te tulitte, ja voititte heti mieltymyksenä. Kun te sitten puhuitte palaamisesta Tivolin Fransiskaanein luokse, kerroin minä teille hiippakunnastani, ja vein kuin veinkin teidät mukanani. Mutta viisaasti kyllä ette te ole kumminkaan Italiasta lähdettyänne katkaissut yhteyttä entisten maamiestenne kanssa. Tämän yhteyden, sekä minun vaikutukseni kautta olisi helppo toimittaa Vatikaanista teidän nimityksenne Lormières'in hiippakunnan apupiispaksi minun kivulloisena ollessa. Roomassa eivät meitä siis mitkään vaikeudet kohtaa.
— Entäs Pariisissa?