Mutta vähääkään poikkeematta tasaisesta kävelytahdistaan, astui Rufin
Capdepont suoraan piispaa kohti.
"Ettepä te kiirehdi anteeksipyytämään, herra ylijohtaja", sanoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, ärsytettynä siitä välinpitämättömyydestä, jolla hänen tuloansa vastaanotettiin.
"En tiennyt laisinkaan että minulla oli anteeksi pyydettävää, teidän ylhäisyytenne", vastasi Capdepont röyhkeästi.
"Kun teidän arvoasteellanne oleva pappi osottaa niin vähän kuuliaisuutta piispansa käskyille, on häneltä aina anteeksi pyydettävää. Tuhat kertaa olen jo kieltänyt pallopelin. Yhtä hyvin voitaisiin ryhtyä pukille hyppyyn!…" "Olenhan teidän ylhäisyydellenne monesti huomauttanut, että tämänlaiset huvitukset ammoisista ajoista Etelä Ranskan seminaareissa…"
— Kylläksi, herra!… Jo pian kymmenen vuotta olette te kapinoineet piispaanne vastaan. Olihan minun vastikään mahdoton viihdyttää mieltäni hartaushetkeksi, kun melu ympärilläni oli niin suuri. Näitäkö nuoria miehiä ylöskäännettyine kaapuineen te aiotte ennen pitkää lähettää papiksi vihittäviksi? Todellakin kummastuttaa minua nuorukaisten häveliäisyyden puute, enkä voi muuta kuin soimata itseäni siitä, että olen tähän saakka jättänyt teidän huostaanne tämän laitoksen johdon. — "Ei se ole minulle kovinkaan kallis toimi; minun puolestani voi teidän ylhäisyytenne uskoa sen jollekin ansiokkaammalle." — "Ajatuksenne on selvä sille, joka teidät tuntee; te olette vakuutettu että meidän olisi mahdotonta hiippakunnastamme löytää pappia, joka kykenisi teidän sijaanne täyttämään!… Mikä ylpeys!" — "Olen pahoillani, herra piispa, että selitätte ajatukseni tavalla, joka voisi näyttää olevan oikeutta ja rakkautta vailla."
Tämä huomautus, joka tehtiin kaikkia sopivaisuuden vaatimuksia noudattaen ja taitavasti teeskennellyllä nöyryydellä, saattoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kärsivällisyyden yli reunojensa. Varmaa on muuten, että vaikka herra Capdepont olisi puhunut kuinka kaunista ja nöyrää kieltä, olisi hän vihasta säihkyvällä, julmalla katseellaan kumminkin kukistanut piispan.
"Herra apotti", sanoi vanhus, jonka kasvot olivat käyneet tulipunaisiksi, "ilmoittakaa yliseminaarin opettajille, että odotan heitä luentosalissa. Minulla on heille tärkeä asia ilmoitettavana. Niin vähän arvoa kuin panettekin piispallisten päätöstemme tuntemiseen, saatte te kumminkin luvan saapua muiden mukana."
Ja palaten takaisin kappeliin, työnsi hänen ylhäisyytensä oven kiinni jälestään, niin että kajahti.
II.
Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun.