— Eivätkö he ole pysähtyneet Lyon'iin? keskeytti apotti Mical.
— Entäs sitten! Matkan päämäärä oli kumminkin Pariisi… Apotti Ternisien on tutkinut diplomatiaa Roomassa, joka on tämän varsin vähäisessä määrässä kristillisen mutta perin katolisen tieteen mestarien kotipaikka; apotti Ternisien on vetänyt meitä nenästä. Hän ei ole valehdellut, oho, vielä mitä; mutta hän ei ole sanonut totuutta… Mical, minä en kärsi tuota pientä itaalialaista, kokonaan sokeria ja hunajaa kun on. Pariisissa ollessani tapasin paljon pappia, jotka olivat kauan aikaa oleskelleet Alppien toisella puolella; ja totta tosiaan en tuntenut yhtäkään, johonka ei Machiavellin henki olisi tehnyt vaikutustaan. Machiavelli, se on koko Itaalia, ja tämä on Ternisien'iinkin leimansa painanut.
— No, mihinkä toimiin aijot ryhtyä?
— Se on hyvin yksinkertaista: lähden Pariisiin tänä iltana.
— Mitä tuhmuuksia?
— Niin todellakin, se sinulle kuoleman toisi…
— Kunniani kautta: sinulla on taaskin joku naurettava neuvo minulle annettavana.
— Älä sitä pelkää, vastasi Mical kylmästi… Sillä aikaa kun sinä matkustat Pariisiin, lähden minä uuteen virkaani Bastide-sur-Mont'iin. Minä voin kernaasti luopua vaatimuksistani varapiispan viran suhteen, koska sinä luovut piispanistuimesta.
Hän astui vakavasti ovea kohti ja oli juuri avaamaisillaan sen, kun Rufin Capdepont äkillisen säikähdyksen valtaamana riensi hänen eteensä ja lukitsi oven avaimella.
— Selitä tarkoituksesi… Nähdäänpä, etkö selitä?