— Ei suinkaan. Hän on aina ollut minulle hyvin vastenmielinen. Mutta myöntäkäämme nyt, koska kerran olemme kahden kesken, että me suureksi osaksi sinun hyväksesi aina maalaamme hänet niin mustaksi.
Apotti Capdepont kavahti hermostuneena pystyyn.
— Minä lähden tänä iltana pikajunalla.
Kuules viimeinen neuvo: odota ainakin siksi kuin hänen ylhäisyytensä de
Roquebrun on palannut Pariisista, ennenkuin sinne lähdet.
Minä lähden tänä iltana.
— Olkoon menneeksi. Meillä on sama matka Bastide-sur-Mont'iin asti…
Hyvästi siis kaikki arvopaikat!
Kamarin ovea kolkutettiin kovasti. Capdepont meni avaamaan.
— Mitä te häiritsette minua?
— Herra ylijohtaja, soperti apotti Turlot, alhaalla on mies, jolla on sähkösanoma teille Pariisista.
Unohtaen kokonaan arvokkaan majesteetillisen käytöstapansa, syöksi
Capdepont alas portaita.