Hän otti sinisen paperin kirjeenkantajan kädestä ja kiskasi sinetin auki. Hänen kasvonsa kirkastuivat.
— Hyvät herrat! — Hän ei saanut liikutukseltaan enempää sanotuksi.
— No mikä nyt? kysyivät opettajat kiiruhtaen ulos luentosalista.
Apotti Rufin Capdepont astui sisään. Hänen onnistui vihdoin saavuttaa tasapainonsa, jonka hän oli vähällä kadottaa, ja vakavilla askeleilla nousi hän ylös piispanistuimen portaita.
— Ystäväni, sanoi hän, taivas on langettanut iskunsa. Olen saanut kauhistuttavan uutisen Pariisista. Kuulkaa sähkösanoma:
"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuoli eilen uuteen halvauskohtaukseen. Te olette nimitetty hiippakunnan varapiispaksi. Huomenna saatte hallitukselta kirjeen. Älkää missään tapauksessa poistuko hiippakunnasta. Onnellista jatkoa.
Jérôme Bonnadot."
— Jatko, se kai tarkoittaa piispanistuinta teille, herra ylijohtaja? kysyi apotti Turlot.
— Me saamme itse valitsemamme piispani huudahti apotti Mical.
— Eikä meidän tarvitse lähteä pois yliseminaarista, sanoi Turlot käsiään hieroen.