— Ehkäpä kyllä. Mutta minkätähden turhanpäiväisesti loukkaisimme miestä, joka suuttuu kun tikulla silmään pistää. Kuka tietää muuten, jollei hän itse tahdo toimittaa messua.
— Se olisi minulle hyvin vastenmielistä!…
— Menkää, ystäväni… Koitan sillä aikaa rauhoittaa närkästynyttä kansaa ja teen kaikki valmistukset juhlamenoja varten.
Juuri kun herra de Castagnerte oli saapunut piispan palatsin portille, tuli parooni Thévenot häntä vastaan.
— Kas, siinähän te olette,, kreivi! sanoi tämä. Mihinkäs te lennätte tuollaisella kiireellä?
— Onko herra Capdepont virastossa?
— On kyllä! Hän oleskelee siellä eilisestä asti. Mutta ette suinkaan te hänen luokseen mene?
— Miksen sinne menisi?
— Oi, rakas ystäväni, hän on kamalalla tuulella…
— Tiedän kyllä, että peto on julma, mutta koskei hän ole teitä raadellut…