— Jos herra apotti Capdepont on täällä, sanoi hän hienosti, niin pyytäisin saada kunnian puhutella häntä.
— Tässä hän on, herra kreivi, sanoi Mical, joka oli yskän ymmärtänyt.
Ja kohteliaasti osoitti hän hänelle julmistunutta apottia.
— Suokaa anteeksi, herra varapiispa, sanoi vanhus, täällä on niin pimeä, etten huomannut teitä… Koska olette toistaiseksi hallituksen päämiehenä, niin tulen teiltä pyytämään lupaa sielumessun toimittamiseen.
— Ystävänne piispa de Roquebrun'in kunniaksiko? kiiruhti Rufin
Capdepont lisäämään.
— Aivan oikein, hyvä herra, jalon ystäväni, hänen ylhäisyytensä markiisi Gabriel Armand de Roquebrun'in, Lormières'in piispan kunniaksi.
— Tämä juhlameno on ennenaikainen. Saadaanhan myöhemmin nähdä.
— Mutta huomatkaapa, hyvä herra, että kaikki paperitehtaan työmiehet…
— Se, joka on kutsunut työmiehet Pyhän Ireneoon, ajakoon ne myöskin pois meidän kirkostamme.
— Meidän kirkostamme! Tuhat tulimmaista, näyttepä pian omistavan piispan puhetapoja.