— Tuomioherrat tottelevat arkkipappiansa, ja vanha Clamouse, huolimatta äskeisestä heikkoudestaan, tulee meitä seuraamaan. Ja mitä muuten vastahakoisiin tulee, olen minä käyttävä sotataitoani heitä vastaan.
Vikkelästi kuin orava kävi hän hattuunsa kiini. Capdepont katseli häneen hämmästyneenä ja uteliaana.
— Tänä iltana tuon uutisia! sanoi siveysopin professori poistuen ovea kohti.
Capdepont riensi hänen jälkeensä, ja pysähdyttäen hänet äkkiä, lausui hän:
— Ystäväni, vastikään valittelin, että — tässä tärkeässä asiassa, minun piispaksi pääsemisen asiassa — olen laiminlyönyt Herran nimen avuksi huutamista. Eikö olisi syytä, nyt kun ryhdytään viimeisiin yrityksiin, langeta polvillemme hänen eteensä?…
Hänen äänensä vapisi.
Mical oli pysähtynyt, ja antoi nyt kulettaa itsensä pöydän luokse. Suuren paperikasan päällä makasi kaunis norsunluinen ristiinnaulitun kuva kellastuneet käsivarret ojennettuina.
He laskeutuivat polvilleen paljaalle kivilattialle.
XII.
Ristiin naulitun ääni.