— Nuo sananne ovat teille kunniaksi, herra apotti, sanoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, jonka pienet harmaat silmät vettyivät äkillisestä liikutuksesta. Mieltäni pahoittaa ettei kotisihteerini, joka teitä kunnioittaa ja rakastaa, ole minua huomauttanut niistä liikuttavista velvollisuuksista, jotka teitä Lormières'iin sitovat.
— Sihteerinne on muukalainen ja semmoisena ei hänen pitäisi saada ottaa osaa hiippakunnan pappien asioihin, väitti Rufin Capdepont, äkkiä luopuen välinpitämättömyydestään.
Ällistyneenä moisesta röyhkeydestä, jäi piispa hämmästyneenä tuijottamaan yliseminaarin ylijohtajaan, ja sanoi sitten surmaavan ivallisesti:
— Jörömäinen, melkeinpä raakaluontoinen kun olette, on teidän ehkä mahdoton käsittää kuinka hävytön käytöksenne on; jos niin on laita, tahdon sen teille kohta ilmoittaa.
Capdepont puri huultaan, pysyen sanatonna.
— Herra Lavernède, jatkoi hänen ylhäisyytensä, lukuun ottaen niitä perhevelvollisuuksia, jotka pidättävät teitä piispallisessa kaupungissamme, suostumme varsin mielellämme virkavaihtoon teidän ja apotti Turlot'in välillä. Herra Turlot saapi lähteä Bastide-sur-Mont'iin, te otatte vankilan saarnaajan viran, joka häntä pelottaa.
Hän asetti paperinsa ja nenälasinsa penkkinsä leveälle nojapuulle, ja piti hetken loman.
Vaikka piispa muutamalla ankaralla sanalla olikin saanut apotti Capdepont'in vaikenemaan, oli tuommoinen röyhkeä tungettelevaisuus kumminkin syvästi häntä loukannut. Ja liiaksikin usein oli tuo mies matkaansaattanut häiriöitä asioissa, jotka eivät häneen kuuluneet. Ja sitä paitsi, olihan tässä tehty hyökkäys hänen koti-sihteeriänsä vastaan, mallikelpoista, pyhää Ternisien apottia vastaan, jota hän piti ystävänään, melkein lapsenaan! Selvää on, ettei hän olisi voinut loukkaamatta heidän ystävyyttänsä ja Jumalaakin, jättää tuollaista solvausta sillensä.
Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kiivas ja riitainen luonne oli mahdoton sovinnon ja rauhan toimiin. Hän ei voinut hillitä ärsytettyjä hermojaan, vaan lausui, kiivaasti tarkastellen yliseminaarin ylijohtajaa kiireestä kantapäähän.
— Hyvä herra, te rohkenitte äsken lausua jotakin apotti
Ternisien'istä. Mikä oli tarkoituksenne, tahtoisin tietää?