— Varapiispa… varapiispa…
— Aivan niin, ystäväni, aivan niin!… Sitä paitsi, ei herra
Capdepont'in entisyydestä voi mitään…
— Älkäämme koskeko entisyyteen! keskeytti Lavernède kiihkeästi, ja jos teidän asianne, jonka olisitte voineet yhtähyvin toimittaa kadullakin, on päättynyt niin…
Mical ei ollut huomaavinaan, että vankilan saarnaaja osotti hänelle ovea.
— Oliko sinulla ehkä aikomus käyttää hyväksesi varapiispan poissa oloa hautajaisista? sanoi hän ikäänkuin sattumalta.
— Vaadin hänet uhallakin pysymään päätöksessään.
— Älä kopeile, Lavernède parka; hän on sinua voimakkaampi, sen tiedät hyvin.
— Sitä hän tietysti on, jos papillisella voimalla ymmärretään velvollisuuksiensa täydellistä ylenkatsomista.
— Varo itseäsi! jos hän tulee Lormièresin piispaksi saattaa hän olla antamatta sinulle takasin hengellisen kaunopuheliaisuuden professorin viran.
— Kukas on teille sanonut että suostuisin sitä hänen kädestään ottamaan?