— Entä jos hän riistää sinulta vankilan saarnaajan virankin, minnekkäs silloin joudut vanhan kivuloisen äitisi kanssa?
— Onneton! huusi Lavernède raivoissaan, te uskallatte tulla luokseni uhkaamaan minua!
Apotti Ternisien kiiruhti välittämään.
— Hyvät herrat, rauhoittukaa.
— Rakas Lavernède, kuinka sinä kiivastut! sanoi Mical pyrkien ovea kohti.
— Mielestäni te ette kiivastu kylläksi! Siveysopin professori pysähtyi ja kääntäen pienet laihat kasvonsa riitaveljeänsä kohti sanoi hän irvistäen viekkaalla äänellä:
— Saatan minäkin ehkä joskus suuttua, mutta se aika ei vielä ole tullut.
Sen sanottuaan hän katosi.
XVI.
Ruumiin saatto.