— Aivan sellaista, kuin kymmenenpennin kuvapostikorteissa kuvattu väki, jolla on kainot vaatimukset, tavallisesti ostaa. "Kevät sairaalassa."
Mutta kas vaan, sairaanhoitajatarhan on Katalin.
Arató, joka vastikään oli saapunut pääkaupunkiin, seisoi hetkisen epäillen ikkunassa, mutta päätti kuitenkin ensiksi puhua virkatoverinsa Kadarin kanssa.
Hän voi ehkä selittää hänelle, mitä Peterin ja Palin liian aikainen lähtö merkitsi, josta Katalin oli vähitellen hänelle kirjeellisesti kertonut vasta liian myöhään.
Mutta Kadaria ahdisti hän kysymyksillään turhaan.
Pojat olivat todella aluksi iloinneetkin sairashuoneessa olostaan, mutta sitten olivat he odottamatta rynnänneet takaisin sotanäyttämölle niin hillittömällä kärsimättömyydellä, kuin jos enkelit kultatorvien toitotuksilla olisivat heitä kutsuneet.
Niin paljonhan tiesi Stefan itsekin.
Katalinin kohtasi hän portaissa.
Hän teeskenteli suurta väsymystä ja sanaakaan sanomatta ojensi miehelleen kylmän otsansa suudeltavaksi.
— Arvelen tällä kertaa voivani jäädä tänne pariksi päiväksi — tervehti professori. Siksi ajaksi saat sinäkin vapautta sairaalasta.