Vaimo kohotti kummastuneena vakavat kasvonsa miestänsä kohti.
— Se on mahdotonta, Stefan! Olen niin sidottu — aivan hirveästi sidottu… Ja kun kerran on ryhtynyt…
Tämä kypsymätön kiihkoilu hermostutti Aratóa.
— Puhuin juuri nyt Kadarin kanssa… Hän sanoi, että tällä hetkellä täällä ei ole mitään sellaista, jota ei kuka tahansa voisi toimittaa sinun sijastasi… Sinä voit tarvita vähäsen lepoa, näytät väsyneeltä.
Katalin painoi päänsä alas tuumaillen.
Pari seikkaa täytyi hänen kuitenkin järjestää. Avaimethan täytyi hänen myöskin jättää jollekin. Sanalla sanoen, olisi parasta, jos Stefan menisi edeltäpäin, ennen illallista olisi hän itsekin kotona.
* * * * *
Professorin huoneen vieressä sijaitsi poikain entinen pesä.
Nytkin oli se täynnä kaikenlaisia siviilielämän tarpeita, jotka nyttemmin tulivat kuulumaan reserviin: vapaakuosisia urheilupukuja, miekkailuhansikoita, tennismailoja sekä kuvia voimistelevista, ratsastavista, purjehtivista, kylpevistä pojista ja tytöistä…
Stefan seisoi tarkkaillen kynnyksellä, aivankuin hän tässä olisi etsinyt vastausta kysymykseen, joka teki hänet yhä levottomammaksi.