Apostoli Johanneksen ensi kirjeessä löysi hän seuraavat sanat:
"Pelkoa ei ole rakkaudessa, sillä täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, mutta pelossa asuu rangaistuksen ajatus, ja se joka pelkää, ei ole täydellinen rakkaudessaan."
Katalin oli siis vielä arka, ja Raamattunsa tyystin tunteva kapteeni kiihoitti häntä apostolin sanoilla.
Stefan tunsi aivan samanlaista fyysillistä pahoinvointia, joka pari päivää sitten oli pojille aiheuttanut kuvotuksia.
Minkälainen nainen oli tämä?
Viisi vuotta olivat he olleet yhdessä yöt ja päivät, silloin oli Katalin antanut hänelle jok'ainoan ajatuksensa… Nyt oli hän ensikertaa omin päin, ja ensimäinen paras mies kadulta oli saanut ottaa hänet ja viedä hänet mukanaan kuin isännättömän esineen.
Oliko tämä Stefan Aratón vaimo? Stefan Aratón koirallekaan ei olisi koskaan voinut tällaista tapahtua.
Kenen kanssa oli hän asunut koko tämän ajan?
Oudolla uteliaisuudella tarkasti hän vaimoa, aivankuin näkisi hän hänet ensi kertaa. Hän voi rauhallisesti katsella häntä, Katalin oli vaipunut niin syvään hyväilevän kuumiin unelmiinsa, ettei hän huomannut mitään siitä, mikä tapahtui hänen ympärillään.
Aratón valtasi harvinainen, miltei hurmioinen kuvitelma.