Joko oli hänen vaimollaan sielu, tahi ei ollut.
Jos hänellä oli, saisi hän oman järkensä avulla päättää ja omin jaloin mennä minne hänen täytyi. Hän oli kuitenkin eksynyt liian kauas kotomaista, jotta hän olisi voinut ottaa hänet syliinsä ja kantaa hänet kotiin.
Ja jos hänellä ei ollut sielua, silloin — — —
Minkä niin helposti voi kadottaa, ei ole sen arvoista, että sitä kannattaisi koettaa säilyttää.
Tilit olivat selvät…
— Aamulla nousemme varhain ylös, sanoi Stefan.
Katalin ymmärsi hänet. Hän nousi heti ja hiipi kiiltoristeineen siniseen luolaansa.
* * * * *
Jo varhaisena aamuhetkenä oli Arató matkavalmis.
Kun hän tirkisti sisään Katalinin ovesta, lepäsi tämä sängyssä lujasti kiinnisuljetuin silmäluomin.