— Rakastan sinua! kuiskasi hän ja kiisi ulos huoneesta.

Ajatuksiin vaipuneena tuijotti Stefan ulos pimeyteen.

Äkkiä kuuli hän hiljaa kehräävän äänen viereltään. Katalinin pikku kissanpentu oli kiertäytynyt kerälle vuodepeitteelle.

— Kata! huusi professori, unohdit kissan tänne!

Katalin, joka jo oli puoliksi riisuutunut, huudahti iloisesti ja yllätettynä viereisestä huoneesta ja soitti sitten palvelijatarta noutamaan pois kissan.

He nauroivat. Päivä ennen sodanjulistusta loppui iloisesti.

* * * * *

Oli paljon totta Katalinin sanoissa, että hänen elämänsä oli alkanut vasta hänen tultuaan Aratón puolisoksi.

Myös hän oli syntynyt Oltvássa, siebenbürgeniläisessä pikkukaupungissa, jonka kuuluisin poika, aina siitä asti kun magyarít valloittivat maan, Stefan Arató oli.

Oltvá on ikivanha, unelmoiva ja idyllinen sopukka. Pääkadun reunustavat kummin puolin sijaitsevat vanhat, sievät talot kaarikäytävineen.