— Juuri niillä seuduin on syviä kuiluja ja vuolaita vuorivirtoja…

— Olemme niistäkin etsineet, puuttui kadetti innokkaasti puheeseen ja parast'aikaakin jatkavat he etsimistä…

Vaunuun tuli syvä hiljaisuus.

Pikku Peter raukka oli niin yksinäinen, hyljätty ja avuton ilman kaksoisveljeään. Hänestä itsestään tuntui, kuin olisi hän leikattu keskeltä kahtia.

Viisas, vakava pikku Peter oli jälellä, mutta mikäli Aratón perheessä oli ollut tulta, viehätystä ja suloa, se oli jäljettömiin kadonnut Palkón mukana.

* * * * *

Juna kiisi pitkin Oltván rantaa.

Vesi oli malakiittiviheriäistä; siellä, missä sillä oli suuri kiire, viittoili se tupsuhunnulla.

Kauempana lientyy virta ja tanssii miellyttävän arvokkaasti, kuin neito kirkkotiellä, läpi laajojen, aurinkoisten aavain.

Ympärillä kohoaa vihertäviä vuoria levein kaarin.