— Tuletteko tarkastamaan sairaalan? kysyi nainen.
Arató pudisti hymyillen päätään.
— Oletteko sairas? — kysyi sisar Maria, joka ei hetkeksikään ottanut pois katsettaan hänen kasvoistaan.
— Sentakia olen tullut…
— Kulkutautisairaalaan?
— Minulla on ollut lavantauti nyt jo viisi päivää. Mieluimmin haluaisin päästä vuoteeseen nyt heti, olen väsynyt…
Naisen suuret silmät tulivat vielä suuremmiksi.
— Alhaalla puutarhapaviljongissa — sanoi hän hiljaa.
Paviljonki oli alhaalla joen rannalla. Se oli ikivanha, muodoton, mutta omalla tavallaan tyylikäs kivitalo, joka oli jäänyt jälelle aina saaren kulta-ajasta asti ja kerran olivat ruhtinaalliset naiset siellä laittauttaneet tuoksuvat vuoteensa.
He kulkivat kahdeksankulmaisin tiilin kivetyn, valkeaksi maalatun käytävän läpi ja sisar Maria aukaisi kapean tammioven.