— Olkaa hiljaa! pyysi sisar Maria.
Sairaan harhaileva katse pysähtyi vanhaan, nahkaiseen nojatuoliin, jossa oli lyyrymäinen selkänoja… Hän hymyili.
— Tuollahan se on, näen sen… Komeat sarvet, eikö totta?
Hän kohottautui kyynärpäilleen sängyssä.
Mutta suuri, musta härkä, jonka jäljet eilen löysin metsässä, oli paljon, paljon suurempi.
Hän vaipui takaisin ja huohotti raskaasti.
— Se peto puski minua… Ja musersi jok'ainoan luun ruumiissani…
— Olkaa rauhallinen! — rukoili sisar Maria.
HÄRÄNTAPPAJA.
Havahdus syvistä unelmista.