Vaieten katselivat he toisiaan viheriän veden yli ja molemmat ajattelivat sitä kolmatta. Ja molemmat ymmärsivät toistensa vaitiolosta, ettei vieläkään ollut mitään kuulunut Palkosta.
Täällä on vielä yksi, joka ei mitenkään tahtonut uskoa, että sinä olit kuollut — sanoi Peter heti jatkoksi.
— Kukahan se lienee?
— Ijarto.
— Ijarto… Luulin, että miesraukan selkäytimen oli luoti lävistänyt…
Ehkä olen sellaista vain uneksinut.
— Ei, ikävä kyllä, se on totta. Hän on viikkokausia taistellut kuoleman kanssa.
— Ja hän puhuu minusta?
— Alati… Hän sanoo, että hänellä on teille jotakin puhumista. Hänen vuoteensa on parakissa numero 4.
— Arató muisti, miten tärkeä sija vääpelillä oli hänen nuorukaistensa sydämissä.
— Tule, menkäämme hänen luokseen!