Mikäli tuli puheeksi asianhaarat Aratón kuoleman yhteydessä, ei hän sanonut kuulleensa niistä mitään, hänen itsensä mielenkiintoa oli herättänyt vain kysymys professorin testamentista.
Puolen tunnin kuluttua tuli kapteeni Milka vierailulle. Sehän nyt kerta kaikkiaan oli tehtävä ja silloinhan oli paras päästä siitä niin pian kuin mahdollista.
Jo tulomatkalla tänne oli hän ottanut tehtäväkseen hankkia vaunut seuraavaksi päiväksi — heidän tarkoituksensa oli ajaa kulkutautisairaalaan aikaisin aamulla — ja nyt tuli hän ilmoittamaan, ettei yhtään vaunua ollut saatavissa, Oltván pika-ajurit eivät nimittäin vuokranneet vaunujaan koko päiväksi.
— Käykäämme vähän matkaa puutarhoja päin, niin voimme poiketa vanhan Bagyin luo. Jos itse pyydän häneltä, lainaa hän varmasti minulle hevosensa, sanoi Katica.
Ja heti loisti hänen katseessaan entinen voitonvarma välke, jolla hän ennen vanhaan oli houkutellut kauppias Vikuksen jo punnittuihin rusinoihin lisäämään vielä puoli lusikallista kaupan päällisiä.
Herra Graczianin mielestä oli hitusen omituista, että paksuhuntuinen leski aikoi hamuilla ympäri kaupunkia kapteeni Milkan kaltaisen sotilashenkilön seurassa, mutta sittekun Katóka omasta alotteestaan antoi havaita tulleensa korkeasti kunnioitetuksi naishenkilöksi, ei hänellä enään ollut sanaakaan sanomista käyttäytymiskysymyksistä.
Hän tyytyi siis vain Pilatuksen tavoin pesemään kätensä, häntä eivät lainkaan liikuttaneet Katókan touhut, — aivankuin hän olisi varannut itselleen muuallaolo-todistusta mahdollista oikeudenkäyntiä varten.
Rouva Graczian taas suhtautui tyttärentyttäreensä Bonaparten äidin tavoin kevyen epäilevästi: Herra Jumala, kunpa vain kaikki päättyisi onnellisesti.
Tämäntapaiset huomautukset pakoittivat kuitenkin kapteeni Milkankin keskustelun kuluessa sanomaan sanansa. Aivankuin ohimennen, ilman vähintäkään kerskailua, pikemmin eräänlainen rakastettava, vastustamaton husaarikevytmielisyys äänenpainossaan, huomautti hän, että hänen isänsä oli armeijan liinavaatehankitsija — hän oli viimeksi hankkinut parisataatuhatta vuodevarustetta…
Tällä hän saavutti sen, mihin oli pyrkinytkin. Graczian, jolla oli miltei yhtä suuret ajatukset upseereista kuin näyttelijöistä, alkoi hänessä kunnioittaa hänen ansiokasta isäänsä.