Vanha Bagyi asui puutarhojen alapuolella, aivan Kolozvárin portin edustalla.
Puutarhoissa näkivät he harvinaisen näyn.
Eräällä suunnalla aukaistiin portti vain tuokioksi.
Myrkynvihreällä mäenrinteellä tanssi joukko mustia nunnia iltataivaan rusottavien pilvien alla.
Nunnat pitivät toisiaan kädestä ja tekivät pieniä, hupaisia, kömpelöjä hyppäyksiä sinne tänne kuin karitsat. Lapsuuden aikaiset piirileikit olivat viimeiset tanssiliikkeet, mitä nämät naiset olivat oppineet.
Seuraavassa silmänräpäyksessä suljettiin portti taas…
— Se oli kuin kaunis, hempeä kesäunelma — sanoi Milka.
Katica, joka tunsi kaiken, mikä koski Oltváa, tiesi myös kertoa, miksi
Notre-Damen-sisaret Oltvássa tahtoivat tanssia.
Vanha nunnaluostari oli alkuaan rakennettu Tuomiokirkon yhteyteen. Se oli ikivanha kiviluola, minne ei aurinko koskaan päässyt tunkeutumaan, koska se sijaitsi kirkon siimeksessä — hurskailla sisarilla ei myöskään ollut puutarhaa, Oltván kaupungissa oli jo sata vuotta sitten asuttu yhtä ahtaasti kuin mehiläispesässä.
Niin pitkälle kuin muistettiin, oli nunnille mitattu elämänpituutta sangen niukalti. Harvoin saavutti heistä joku kahdennenkymmenennen viidennen ikävuotensa.