— Valomerkkejä? ihmetteli Katalin.
— Niin, sähkölampulla, jonka Himmelreich oli tuonut mukanaan… Gusti Sárkány osaa Morsemerkit… Mutta kapteeni pääsi perille näistäkin ja pidätti taas koko seuran…
— Kapteeni sysää nenänsä joka paikkaan, sanoi Palko.
— Edellisellä viikolla sai hän vihiä meidän naamiaistanssiaisistamme, jatkoi Peter.
— Niinkö? Onko teillä ollut naamiaisia kasarmillakin? iskeytyi puheeseen käly.
— Kyllä, vapaaehtoisten makuusalissa. Kornelius Robek pukeutui kapteeni
Milkaksi ja piti luokan kera hevosineen juhlaparaatiin.
— Kuka oli hevonen? kysäsi Katalin.
— Minä, tunnusti Palko kainosti.
— Pari päivystäjää tuli mukaan alakerrasta, he käänsivät sotilaspukuja nurin narin ja liimasivat rohtimia nenän alle… He luulivat näet että oli kyseessä juomingit. Päätökseksi koko hommalle tuli suuri vilttitappelu. Ja aresti tietenkin.
— Minäpä kerron teille jotain, sanoi korpraali Palko viekassilmäisesti, mutta se on toistaiseksi salaisuus, koska se on jyrkästi luvatonta; huomenna on meillä teekemut makuuhallissa.