PRINSESSA JA VIULU.
Yksi ainoa tytär oli teräslankapartaisella kuninkaalla ja sen nimi oli
Unissakävijä.
Prinsessa Unissakävijä oli niin ihmeen kaunis, että kirsikkapuut rupesivat kukkimaan keskellä talvea, kun hän kulki läpi puutarhan.
Ja kuitenkaan ei kuninkaalla ollut mitään iloa tyttärestään, sillä heti kun hän aukaisi suunsa puhuakseen, luikerteli punaisia, pieniä käärmeitä ulos hänen suustaan.
Kun kuningasta hävetti se, että hänen tyttärellään oli sellainen vika, kielsi hän kerta kaikkiaan häntä puhumasta. Jottei hän jäisi aivan mykäksi, antoi hän hänelle kultaviulun.
Siitä hetkestä asti ei kukaan koskaan kuullut prinsessan puhuvan, eikä koskaan enää hänen suustaan tullut punaisia käärmeitä.
Mutta aamusta iltaan soi viulu.
Jos hän oli nälkäinen tai janoinen, heti soitti hän kultaviulua, ja hovipalvelijat riensivät hänen luokseen mukanaan ruokaa hopealautasilla ja juomaa kristallipikareissa.
Kun hän havahtui hereille aamuisella, tervehti hän päivää viulunsa sävelin, ja illalla, kun hän vaipui uneen, lausui hän hyvää yötä viulunsa äänin.
Kirkossa lähetti hän rukouksensa korkeuksiin viulun soitoin.