— Aivan niin.
— Se on mahdotonta, rakkaani. Mutta kerran kai solmitaan meidän yksityinen, pikku erikoisrauhamme.
* * * * *
Eilisessä kuljetusryhmässä saimme kaksi sairasta upseeria, sanoi professori Kadar, kun hän Katalinin ja alilääkärin seurassa teki kiertokäyntinsä sairassaleissa.
— Vaikeastiko haavoittuneet? kysyi Katalin ammatinomainen osanotto äänenvärissään.
— Toista, arvoltaan vänrikki, on lievästi ammuttu päähän. Itse hän ei hituistakaan välitä siitä.
Sillä hän sanoo olevansa vapaa székely… [Székelyt olivat alkuaan vanhoja unkarilaisia sukuja, jotka asettuneina rajavartioiksi Siebenbürgeniin, nauttivat erikoisia etuoikeuksia. — Suom.] Ja kuitenkin on hänen nimensä Stowasser, lisäsi apulainen hymyillen.
— Toisesta en ole vielä onnistunut pääsemään selville. Hän on saanut hermoiskun.
— Hänen nimensä on Milka, jatkoi apulainen.
— Milka? Silloin hän kai on minun pikku lankojeni kapteeni, aprikoi
Katalin.